Kyberturvallisuuden laiminlyönti voi aiheuttaa pakotettuja käyttökatkoksia ja antaa kilpailijoille etulyöntiaseman

Organisaatiot eivät voi enää tarkastella kyberriskiä erillisenä teemana, vaan se on olennainen osa liiketoimintamallia ja kasvustrategiaa, kirjoittaa KPMG:n kyberturvallisuusasiantuntija Mihkel Kukk.

Kukin mukaan tämä tarkoittaa, että jokainen teknologinen päätös, kumppanuus tai digitaalinen palvelu luo samanaikaisesti mahdollisuuksia rikollisille yrittää päästä käsiksi tietoihin. Menestyvät organisaatiot ovat niitä, jotka pystyvät yhdistämään tietoturvan suoraan liiketoiminta-arvon luomiseen sen sijaan, että sitä pidettäisiin kulueränä, korostaa KPMG:n tuore raportti Cybersecurity Considerations 2026. Kyberriskien toteutuminen voi aiheuttaa vakavia iskuja koko yritykselle, joten kyse ei ole pelkästään “IT‑taustatoimintojen” paikallisesta ongelmasta.

Kyberriskit kehittyvät ajan myötä ja muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi. Yksi suurimmista muutoksista liittyy tekoälyn (AI) ja automaation laajamittaiseen käyttöönottoon. Turvaoperaatiot muuttuvat yhä autonomisemmiksi – järjestelmät tunnistavat, analysoivat ja reagoivat uhkiin reaaliajassa. Samalla syntyy uusi riskikerros: käyttäjien lisäksi myös koneiden identiteetit (API:t, palvelut, AI-agentit) ovat haavoittuvia. Jos niitä ei hallita, hyökkääjät voivat saada vaikeasti havaittavaa pääsyä. Siksi perinteinen identiteetinhallinta ei enää riitä, vaan organisaatioiden on luotava kokonaisvaltainen näkymä kaikkiin digitaalisiin identiteetteihin, olivatpa ne ihmisten tai järjestelmien.

Toinen keskeinen trendi on geopoliittisten tekijöiden vaikutus kyberturvallisuuteen. Toimitusketjut, teknologiakumppanit ja sääntely eivät ole enää neutraaleja, sillä ne voivat muodostaa suoran riskin. Organisaatioiden on huomioitava, mistä niiden kriittinen teknologia on peräisin, millaisia riippuvuuksia on olemassa ja miten kansainväliset jännitteet vaikuttavat palvelujen saatavuuteen ja tietoturvaan. Tämä tarkoittaa, että kyberturvallisuuden ja hankintastrategian tulee olla tiiviisti yhteydessä, ja liiallista riippuvuutta yhdestä toimittajasta tai alueesta on vältettävä kriittisissä palveluissa.

Henkilöstön kybertaidot auttavat vähentämään riskejä

Samanaikaisesti kyberturvallisuudesta on tullut keskeinen osa organisaatioiden resilienssiä. Kyse ei ole pelkästään hyökkäysten ehkäisemisestä, vaan myös niihin reagoinnista ja niistä toipumisesta. Kyberhäiriö tarkoittaa käytännössä liiketoiminnan keskeytymistä, jonka vaikutukset voivat ulottua taloudellisista tappioista mainehaittoihin. Siksi organisaatioiden on investoitava paitsi suojatoimiin myös testattuihin palautumiskyvykkyyksiin. Kriisiharjoitukset, varmuuskopiot ja selkeät vastuumallit eivät ole enää “hyvä lisä” vaan välttämättömiä.

Sääntely-ympäristö tuo lisäulottuvuuden

EU:n verkko- ja tietoturvadirektiivi NIS2, digitaalisen operatiivisen resilienssin asetus DORA ja muut säädökset lisäävät organisaatioiden vastuuta ja edellyttävät selkeää näyttöä riskien hallinnasta. Kyse ei ole pelkästään auditointien läpäisemisestä, vaan systemaattisesta lähestymistavasta, jossa hallinto, riskienhallinta ja vaatimustenmukaisuus (GRC) on integroitu päivittäiseen johtamiseen. Organisaatiot, jotka pystyvät hyödyntämään sääntelyvaatimuksia strategisena työkaluna pelkän velvoitteen sijasta, saavuttavat selvän kilpailuedun.

Myös henkilöstötasolla haasteet jatkuvat. Kyberturvaosaajien puute ei katoa lähitulevaisuudessa, ja organisaatioiden on löydettävä fiksuja tapoja sen lieventämiseksi. Tämä tarkoittaa suurempaa automaatiota, nykyisten työntekijöiden kehittämistä ja luotettavien kumppaneiden hyödyntämistä. Parhaiten toimii hybridimalli, jossa sisäinen ja ulkoinen osaaminen täydentävät toisiaan.

Hyvä kyberturvallisuus on kilpailuetu

Kaikkien näiden trendien keskiössä on luottamus. Digitaalinen liiketoiminta toimii vain, jos asiakkaat, kumppanit ja työntekijät luottavat järjestelmiin ja tietojen käsittelyyn. Identiteetinhallinta, tietosuoja ja läpinäkyvyys eivät ole enää pelkkiä teknisiä yksityiskohtia, vaan ne liittyvät suoraan brändiin ja maineeseen. Jokainen kyberhäiriö on mahdollinen luottamuskriisi, jonka vaikutukset voivat olla pitkäkestoisia.

Tulevaisuutta tarkasteltaessa on huomioitava myös uusien teknologioiden vaikutus, mukaan lukien kvanttilaskenta. Vaikka sen käytännön vaikutukset eivät ole vielä täysin realisoituneet, on selvää, että nykyiset kryptografiset ratkaisut eivät välttämättä riitä tulevaisuudessa. Organisaatiot, jotka aloittavat ajoissa post‑quantum‑strategian suunnittelun, pienentävät riskejä ja saavat etulyöntiaseman.

Yhteenvetona vuoden 2026 kyberturvallisuuden keskeinen viesti on yksinkertainen: turvallisuuden on oltava strategista, integroitua ja liiketoimintaan sidottua. Se ei ole enää pelkkä suojamekanismi, vaan keino luoda kilpailuetua ja vahvistaa organisaation resilienssiä. Johto, joka käsittelee kyberriskiä taloudellisena ja liiketoiminnallisena riskinä, pystyy tekemään parempia päätöksiä ja suuntaamaan investoinnit sinne, missä ne tuottavat eniten arvoa.